Arto Salminen: Kalavale

Salmisen Kalavale kertoo mitä tapahtuu tosi-tv-sarjan kulisseissa. Hanski ja Kasperi luovat uuden tosi-tv-sarjan, Auschwitzin. 12 kilpailijaa jaetaan vartijoihin ja vankeihin. Vartijat saavat rangaista vankeja. Katsojat saavat äänestää kuka milloinkin on vanki ja kuka vartija sekä ketkä joutuvat pudotukseen. Sähkötuolissa ratkaistaan kumpi kestää enemmän sähköä ja säästyy pudotukselta. Hanski on jo pian eläkkeelle siirtymässä oleva viihdeguru, joka yrittää toimia moraalisesti oikein ja Kasperi hänen työkaverinsa, jolle tärkeintä on tuotto ja menestys. Hanskin paljon nuorempi tyttöystävä, entinen missi, Oona alkaa juontamaan sarjaa. Oonallekkin tärkeintä ovat raha ja menestys.

"Arto Salmisen Kalavale on kapitalismikauden kansalliseepos, jonka jokaisessa kappaleessa välähtää stiletti ja jokaisessa luvussa hyväksikäyttö eri muodoissaan."

Kalavale irvailee sillä mitä ihmiset ovat valmiita tekemään rahan eteen. Kaikkia toimia ajaa tarve saada rahaa. Nauraakin saa kaikelle sille yliampuvalle hulluudelle. Kasperi hankkii sähkötuoliin vihreää sähköä, jotta he saavat ohjelmalle EU:n ympäristömerkin. Sähköiskut johtaa palovammoihin, mutta ympäristöystävällisyys on kunnossa. Mielenkiintoista on että kirja on ilmestynyt jo 2005 vuonna, ennen kuin Suomeen tuli Big Brother ja kaikki muut järkyttävimmät tosi-tv-ohjelmat. Pelottavaa on että voin hyvin kuvitella kuinka tuollaiseenkin ohjelmaan joku ihan oikeasti voisi lähteä mukaan jos palkinto olisi tarpeeksi suuri. Luen todella harvoin kotimaisia kirjoja. Tänä keväänä olen vähän parantanut ja lukenut varmaan useamman kotimaisen kirjan kuin yhteensä viimeisenä kymmenenä vuotena. Tähänkään en olisi osannut tarttua ellei sitä olisi vaadittu kotimaisen nykykirjallisuuden kurssille lukemaan. Onneksi vaadittiin, yllätyin todella positiivisesti. Mukaansa tempaava tarina joka pistää miettimään kuinka paljon rahalla on valtaa.

Lainaus on Kalavaleen takakannesta.

Karin Slaughter: Kaunokaiset

Karin Slaughterin uusin suomennettu teos, psykologinen trilleri, nimeltä Kaunokaiset on kerrankin uhrien näkökulmasta kerrottu. Slaughterin dekkarit ovat olleet ennen juttua selvittävien viranomaisten näkökulmasta. Ainakin Sara Lintonista ja/tai Will Trentistä kertovat kirjat. Sara on kuolinsyytutkijana välillä toimiva lastenlääkäri ja Will on erikoisagentti. Ennen Trentin tuloa mukaan Saran elämään, kuvioissa oli myös Saran aviomies Jeffrey Tolliver, joka myös oli poliisi.

"Tästä ei rikosromaani parane!"

- Michael Connelly

Kaunokaisissa tarinaa kerrotaan uhrin perheen näkökulmasta. Mitä tapahtuu perheelle kun yksi tytöistä häviää jälkiä jättämättä. Tyttöä ei löydetä ja poliisit uskovat hänen karanneen vapaaehtoisesti. Vielä vuosienkin päästä tapahtuma varjostaa perheen elämää. Helpottaisiko tieto siitä mitä hänelle tapahtui vai onko parempi olla tietämättä? Tytön siskon, Clairen, elämä tuntuu sujuvan hyvin vuosien päästä. Rikas ja täydellinen aviomies, kalliita autoja ja hieno talo. Mutta kun aviomies murhataan paljastuu tästä täysin uusi pimeä puoli, jonka hän on salannut vaimoltaan 18 vuotta.

"Kylmiä väreitä nostattava... Slaughter rakentaa jännitystä aina täydelliseen crescendoon asti."

- Publishers Weekly

Noin puolessa välissä kirjaa tuli hetken sellainen tylsistymisen hetki, jotain voisi taas tapahtua, mutta se meni ohi nopeasti sillä tapahtumat lähtivät taas käyntiin hurjalla vauhdilla. Kokonaisuudessaan  siis erittäin jännittävä ja hyvin kirjoitettu teos! Tykkään kovasti Slaughterin Sara Linton, Will Trent ja Sara & Will -sarjoista! Kaunokaiset ei aivan ylttänyt samalle tasolle, tai sitten minulla vain oli jäätävät odotukset kirjan suhteen joita ei millään voinut täyttää... :D Slaughterin kirjat ovat olleet niin hyviä, että nappasin tämänkin uutuuden kirjakaupassa kassajonossa ollessani sen enempiä miettimättä, varmana siitä että pidän siitä. Suosittelen silti kovasti, ehdottomasti lukemisen arvoinen ja nopeasti se tulikin luettua vaikka olikin melko paksu teos (464 sivua). Hyvä vain niin ei loppunut liian nopeasti. Eli ihan sopivan pituinen kaikesta siellä-oli-välissä-pieni-vähän-ei-niin-tapahtumarikas-hetki -mutinoistani huolimatta. Eli olen samaa mieltä Flynnin kanssa, jota kirjan kannessakin siteerataan:

"Slaughter... seuraisin häntä minne tahansa." 

- Gillian Flynn 

Vielä nuo mainitsemani sarjat, joista olen pitänyt paljon, ihan parasta mitä dekkarit voi olla! Suosittelen myös lukemaan järjestyksessä. Nämä siis ovat vähän kuin yhtä suurta sarjaa, eli jatkuvat siitä mihin toisessa jäätiin. Toivottavasti pian tulee jatkoa näihin ja muitakin Slaughterin kirjoja suomennettuina!

Sara Linton -sarja:

Sokaistu

Riistetyt

Piinattu

Merkitty

Kadotettu

Häpäisty

Will Trent -sarja:

Triptyykki

Pelon huone

Will Trent & Sara Linton -sarja:

Kivun jäljet

Pettävä hiljaisuus

Yli rajan

Rikollinen

Näkymätön

Siteeraukset ovat kommentteja Kaunokaiset -teoksesta kirjan kannesta.

Pariisitar -missä ja milloin vain

Neljä pariisitarta - Anne Berest, Audrey Diwan, Caroline de Maigret ja Sophie Mas - ovat kirjoittaneet teoksen siitä millainen on tämä myyttinen ja kuuluisa pariisitar. Kirja on huumorilla kirjoitettu, ei mikään tee näin ja sinusta tulee aito pariisitar! Enemmänkin hauska ja vähän sarkastinenkin kuvaus tyypillisestä pariisittaresta, joka leikkaa itse hiuksensa, tuntee olonsa välillä alakuloiseksi ilman syytä ja huijaa miestään uskomaan että hänellä rakastaja. Viimeisimmällä voi ajaa parisuhteensa päätökseen, mutta siitä nyt ei ole sitten syyttäminen kuin itseään, kun kerran sai toisen syyttä uskomaan pettämiseen. Kirja on niille jotka haluavat tietää mm. mitä pariisitar ajattelee seksistä ja rakkaudesta, kuinka hän ajaa autolla, kuinka selviytyy maaseudulla sekä tietysti heidän tyylistään ja kauneuden hoidosta.

"Tämä on pariisittaren salaisuus, joka nostaa punan hänen poskillee ja hymyn huulilleen. Hänen rakkautensa rakkauteen."

Kirja on täydellinen mielikuvitusmatka Pariisiin. Sen kuvia katselemalla pääsee tunnelmaan ja voi hyvin kuvitella itsensä kävelemässä Pariisin kaduilla patonki kainalossa. Meikittä, lukuunottamatta punaista huulipunaa, kuten aito pariisitar. Aamu auringon paistaessa talojen kattojen yllä. Ilma tuoksuu kukkakauppojen ruusuille ja Chanelin hajuvedelle. Ei siellä varmasti näin ruusuista ole, mutta aina voi haaveksia. Kiireettömästi kylpyammeessa. Ja jos lapsilta ei saa omaa aikaa, heille voi ostaa karkkipussin, jotta voi rauhassa puhua puhelimessa ystävän kanssa.

Itseäni harmitti hieman teoksen suomenkielisen version kansikuva. Englanninkielisen teoksen kansikuvan mustavalkoinen piirros naisesta sopii mielestäni paljon paremmin kirjaan. Yksinkertaisen tyylikäs kuten pariisitar. Sekä musta asu, koska musta käy kaikkiin tilanteisiin.

"Vaikka pariisittaren vaatekaapista löytyy pelkkää mustaa väriä, ei se tarkoita sitä, että hänellä olisi suruaika. Päinvastoin: pariisittarelle musta on juhlan väri, päättymättömien öiden väri, sellaisten tyttöjen väri, jotka kieltäytyvät aamunkoitosta vetämällä verhot kiinni."

Kirjasta löytyy myös ravintola, kauppa ym. vinkkejä Pariisin matkailijoille, seurapelejä sekä pariisittaren ruokaohjeita.

Kaiken kaikkiaan hauska kirja, jota lukiessa sai naureskella pariisittarien hassuille tavoille. Ei mikään kaikkien aikojen suosikki, mutta suosittelen silti lukemaan jos aihe vähänkään kiinnostaa :)

Esa Mäkinen: Totuuskuutio

Esa Mäkisen 2015 vuonna ilmestynyt esikoisromaani Totuuskuutio kertoo tulevaisuudesta Celsiuksella työskentelevän täsmäyttäjän, Tero Liljan, näkökulmasta. Lähes kaikki tieto on siirtynyt sähköiseen muotoon, paperille ei paineta enää lähes mitään. Paitsi ehkä hääkutsuja ja -ohjelmia silloin tällöin, jos morsian haluaa perinteiset vanhanaikaiset häät. Täsmäyttäjän työhön kuuluu tuon netissä olevan tiedon muuntelu sellaiseksi kuin maksava asiakas haluaa. Esimerkiksi jokin julkisuuden henkilö tai firma voi ostaa itselleen maineenhallintaa jolloin tästä ei leviä netissä muuta tietoa kuin mitä hän haluaa. Töppäilitkö kännissä baarissa? Ei se mitään, voit maksaa Celsiukselle ja kaikki todistusaineisto töppäilyistäsi häviää netistä, eikä kukaan enää näe sitä. Jos joku kerkesi nähdä sen ja yrittää kertoa muille näkemästään, häntä voidaan alkaa haukkua netissä valehtelijaksi ja narkkariksi jolloin kukaan ei usko häntä.

Mutta sitten tapahtuu onnettomuus, joka koskettaa Teroa itseään. Hän ei halua Celsiuksen pimittävän tietoa tapahtuneesta ja lähtee taistelemaan Celsiuksen sensuuria vastaan.

"Kuka päättää, mitä sinusta tiedetään? Hyytävän ajankohtainen trilleri tulevaisuuden Suomesta, jossa tieto, valta ja raha ovat yhtä."

Tarina oli hyvin mielenkiintoinen. Pelottava kuvitella millaista kirjan kuvaamassa todellisuudessa olisi elää. Kirjan päähenkilö suhtautui työhönsä kuin mihin tahansa työhön, vaikka se ajoi niiden etua, joilla oli varaa maksaa ja vahingoitti toimien uhreja. Mutta sitten tragedia sattui omalle kohdalle ja ymmärsi mitä vaikutuksia salailulla voi pahimmillaan olla. Kirjan loppu oli hyvin hämmentävä. Vähän olisi saanut selitellä lisää viimeistä lyhyttä lukua. En oikein edes ymmärtänyt mitä siinä nyt sitten loppujen lopuksi oikein tapahtui ja miten, saatikka sitten miksi näin? Erittäin ajatuksia herättävä ja tosiaan loppua ei kyllä voinut millään arvata ennalta.

Lainaus kirjan takakannesta.